sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tänään on 37+4

Siis kun puhutaan raskausviikoista. Eli raskaus on siis ihan lopuillaan. Voin sanoa ihmisille, että puolisoni on viimeisillään raskaana. Viimeisillään. Tuntuu epäuskottavalta. Minusta viimeisillään raskaana olevat ovat jotain puolituttuja, vaikeasti käveleviä naisia, joiden kuulen lähteneen seuraavana päivänä synnytyssairaalaan.

Mutta nyt siis meilläkin ollaan viimeisillään. Vauva voi ruveta syntymään minä hetkenä hyvänsä. Sitä ei kuitenkaan kannata varpaisillaan odottaa, sillä se saattaa myös ruveta syntymään vasta kuukauden päästä. Se päättää itse.

Raskaus on sujunut hyvin. Tai ainakin ihan tavallisesti, ilman mitään erityisiä komplikaatioita. Tavanomaisesti sujuvaan raskauteen kuuluu muuten kaksi käyntiä päivystyksessä, ensin ihan alkuraskaudessa kovien vatsakipujen vuoksi ja sitten ihan loppuraskaudessa korkean verenpaineen vuoksi. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt kummallakaan kerralla, diagnoosina oli sellaista epämääräistä raskauteen kuuluvaa jotain vaan. Tavanomaiseen raskauteen kuuluu myös pahoinvointia ja väsymystä, käsien tunnottomuutta ja särkyä, levottomia jalkoja ja raskausihottumaa. Reipasta vauhtia ei ole voinut kävellä eikä selkä suorassa istua enää elokuun jälkeen.

Mutta Luojan kiitos kaikki on sujunut hyvin! Viikolla 21 sikiön liikkeet alkoivat tuntua ja viikolla 25 sen sydänmenlyönnit saattoi kuulla vain painamalla korvansa vatsalle ja olemalla itse ihan hipihiljaa. Viikon 32 jälkeen jalkaan ovat mahtuneet enää trikoot ja viikon 35 jälkeen mikään talvitakki ei ole mennyt kokonaan kiinni. Ihanaa!

Ja nyt vain odotellaan. Alku- ja keskiraskauden levollisuus (tämähän on maailman luonnollisin asia) on vaihtunut jännitykseen. Olo on vähän niin kuin Linnanmäellä hurjaan vetkutuslaitteeseen jonottaessa. Ihan kohta tapahtuu jotain huimaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti