Kun kerron ihmisille, että olemme aloittaneet koti-inseminaatiot, monen ihmisen kasvoilta voi lukea uteliaisuuden ja rohkeat sen jotenkin verhotusti saavat kysyttyäkin: miten se ihan OIKEASTI tapahtuu? Onko teillä muumimuki ja pitkä ruisku? Monella on myös ollut neuvoja jaettavana. Tiedettehän, että naisen olisi hyvä olla kiihottunut, kun inseminaatiota tehdään?
Minäpä kerron. Meillä on pieni muovinen lääkekuppi ja pieni muovinen lääkeruisku. Ruiskun ei kai oikeasti tarvitse olla puolimetrinen, lyhyempikin riittää. Koolla ei tässä tilanteessa ole niin hirveästi väliä, vaan sillä että ruiskua käyttää oikein. Meidän koti-inseminaatiomme ovat olleet hauskoja, naurettavia, jännittäviä, outoja ja rentoja tilanteita. Miespuolinen ystävämme on käynyt lääkekupin kanssa vessassa ja palannut sieltä kuppi puolillaan jotain tahmeaa. Minä olen imenyt lääkeruiskuun jonkinlaisen osuuden lääkekupin sisällöstä ja avovaimoni on maannut sohvalla ilman housuja ketarat levällään. Sitten olemme hihitelleet ja olen ruiskuttanut tuon vaatimattoman näköisen ihmeaineen naisystäväni vaginaan. Hänen pyllynsä alle on tässä vaiheessa huomattu laittaa tyyny, jotta lantio olisi vähän ylempänä ja minä olen kaatanut itselleni kupin kahvia. Vähän aikaa älypuhelinten selaamista ja siementen sisällä pitämistä ja sitten onkin jo kiire bussiin ja töihin.
Tämä tehdään kahdesti kuussa, kahtena peräkkäisenä päivänä tai joka toisena päivänä ovulaation aikaan. Tilanne on vähän erikoinen, jos se tapahtuu kotioloissa ja tosi erikoinen, jos se tehdään jossain muualla. Olemmekin huomanneet, että ei ole helppoa kiihottua tuossa kummallisessa hetkessä. Varsinkaan kun pyllyn alla on tyyny. Olemme siis soveltaneet ohjeita niin, että kiihottuminen ei ole välttämätöntä. Sen sijaan voi kiristellä lantionpohjalihaksia ja heilutella lantiota ylös alas, josko sekin jotenkin siivittäisi siittiöiden menoa.
Älkää kuitenkaan tehkö niin kuin me teemme, sillä tuloksista ei ole mitään takeita! (Mutta hauskaa tämä on näin ekalla kerralla ainakin.)
Hei!
VastaaPoistaTulipa törmättyä blogiinne ja olemmekin jo linkittäneet sen omaamme!
Ja mitä koti-inseminaatioon tulee, niin jouduimme ihan konkreettisesti selittämään asian jopa meidän "neuvolatädille", joka on siis koulutukseltaan terveydenhoitaja (mutta ilmeisesti näitä asioita ei opeteta AMK:ssa, kätilökaverilta kuulin, että heilläkin "vaihtoehtoiset lisääntymismenetelmät"-kurssi oli vapaavalintaisissa...)
Mutta meillä mennään nyt jo raskausviikolla 36 ja sen mukaan mitä laskimme, niin meidän "masualien" on saanut alkunsa auton takapenkillä! :)
Kyllä, erittäin romanttista (älkää kysykä miksi, enkä suosittele kenellekkään kokeilemaan ellei ole aivan välttämätöntä. Ja tämä siis tapahtui vielä marraskuussa eli kyseessä ei ollut "mukava kuuma kesäyö".. :D )
Meiltä myös kyseltiin moneen otteeseen että miten, millä, miksi, koska ja kaikki mahdolliset kysymykset.. Siinäpä sitten selität juurikin että kuppi ja ruisku, kaksi hihittelevää naista, toinen tyyny takamuksen alla. Me tehtiin kolmena mun ovispäivänä ja tärppäs.. Nyt olisi uuden vauvan vuoro tulla maailmaan. ensi viikolla ensimmäiset yritykset ja mua niin jännittää ja ahdistaa ja pelottaa.. Ja naurattaa:) Jäänpä seuraamaan blogia! :)
VastaaPoista