Tänään on 37+4

Siis kun puhutaan raskausviikoista. Eli raskaus on siis ihan lopuillaan. Voin sanoa ihmisille, että puolisoni on viimeisillään raskaana. Viimeisillään. Tuntuu epäuskottavalta. Minusta viimeisillään raskaana olevat ovat jotain puolituttuja, vaikeasti käveleviä naisia, joiden kuulen lähteneen seuraavana päivänä synnytyssairaalaan.

Mutta nyt siis meilläkin ollaan viimeisillään. Vauva voi ruveta syntymään minä hetkenä hyvänsä. Sitä ei kuitenkaan kannata varpaisillaan odottaa, sillä se saattaa myös ruveta syntymään vasta kuukauden päästä. Se päättää itse.

Raskaus on sujunut hyvin. Tai ainakin ihan tavallisesti, ilman mitään erityisiä komplikaatioita. Tavanomaisesti sujuvaan raskauteen kuuluu muuten kaksi käyntiä päivystyksessä, ensin ihan alkuraskaudessa kovien vatsakipujen vuoksi ja sitten ihan loppuraskaudessa korkean verenpaineen vuoksi. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt kummallakaan kerralla, diagnoosina oli sellaista epämääräistä raskauteen kuuluvaa jotain vaan. Tavanomaiseen raskauteen kuuluu myös pahoinvointia ja väsymystä, käsien tunnottomuutta ja särkyä, levottomia jalkoja ja raskausihottumaa. Reipasta vauhtia ei ole voinut kävellä eikä selkä suorassa istua enää elokuun jälkeen.

Mutta Luojan kiitos kaikki on sujunut hyvin! Viikolla 21 sikiön liikkeet alkoivat tuntua ja viikolla 25 sen sydänmenlyönnit saattoi kuulla vain painamalla korvansa vatsalle ja olemalla itse ihan hipihiljaa. Viikon 32 jälkeen jalkaan ovat mahtuneet enää trikoot ja viikon 35 jälkeen mikään talvitakki ei ole mennyt kokonaan kiinni. Ihanaa!

Ja nyt vain odotellaan. Alku- ja keskiraskauden levollisuus (tämähän on maailman luonnollisin asia) on vaihtunut jännitykseen. Olo on vähän niin kuin Linnanmäellä hurjaan vetkutuslaitteeseen jonottaessa. Ihan kohta tapahtuu jotain huimaa!

Vaatteita, tavaroita, tarvikkeita, sänkyjä...

Kaikkea pitää yhtäkkiä hankkia, kun perheeseen on tulossa vauva. Ennen ajattelin, että vauvakrääsä, siinäpä taas vähemmän tasapainoiset ajautuvat shoppailukierteeseen ja maailma vielä kaiken huipuksi tuhoutuu kaikesta kertakäyttökultturista.

No, nyt voin kertoa juuri saamaani ensikäden tietoa asiasta. Ensimmäistä (ja ehkä myöhemminkin?) lasta odottaessa voi nimittäin tulla sellainen mieletön valmistautumisen tarve, jota ei kaikki äitiys-, raskaus- ja vauvakirjat luettuaan osaa toteuttaa enää muulla tavoin, kuin ostamalla KAIKKEA. Olen huomannut. Ja onhan se tietysti osin järkevääkin, koska KAIKKEA pitää taloudesta synnytyksen jälkeen löytyä.

Mutta käytännöllisen varutumisen lisäksi tässä tulevalle vauvalle hamstraamisessa on filosofinen piirre: se, että yrittää kaikin keinoin valmistautua tilanteeseen, johon ei oikeasti voi mitenkään valmistautua. Oman epävarmuutensa saa hälvennettyä hetkeksi kannellessaan uutta body-puolipotkarisettiä pussissa ostoskeskuksesta kotiin. Minulla on aina hetken vähän turvallisempi olo, kun olen saanut hankittua turvakaukalon, toppahaalarin tai kypärämyssyn. Tuntuu kuin sen mittainen pätkä tulevaisuutta olisi jotenkin siloiteltu edellämme.

Ja onneksi maailman tuhoutumista on helppo välttää vauvatavaraa ostaessa. Taitaa nimittäin olla enemmän sääntö kuin poikkeus hankkia ensikama käytettynä. Niin kuin tämä Ruskovillan silkkinen myssy, joka taisi olla ensimmäinen ostokseni tähän aihepiiriin liittyen.

Lue se kirjasta

Tämä kirja hankittiin meille heti kymmenennellä raskausviikolla. The Pregnant Body Book, suosittelen. Mahtavia kuvia ja paljon tietoa siitä, mitä vatsanahan alla juuri nyt tapahtuu. Muita kirjoja, joista olen tykännyt, on esimerkiksi Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus sekä en-nyt-muista-kenen kirjoittama Breastfeeding Made Simple.

Kirjasta lukiessa kaikki vaikuttaa niin helpolta ja järkevältä. Tee näin ja älä tee näin. Ohjeita helppoon synnytykseen ja vaivattomaan, mutta riemukkaaseen vauvanhoitoon riittää. Vaikka lienee olemassa pieni mahdollisuus, että kaikki ei mene niin kuin kirjoissa...

Kysykää sitten muutaman kuukauden päästä!